.

.

7/18/2013

The queen of roses


Kun äiti huudahti, että ulkona on kivasti sumua, päätin lähteä vähän kuvailemaan. Tai no, puin mekon päälle ja käskin pikkusiskon kuvata mua. Osa kuvista on siis hänen ottamiaan, mitä nyt itse kerroin hänelle erittäin tarkasti miten kuvat rajaa ja muokkasin nuo itse. Kukkakuvat ja pari muuta on kyllä sitten ihan mun ottamia :D
Ihanaa tuolla ulkona vilposessa, kun on kuumetta ja kauhea yskä, mutta oli se sen arvoista! Varsinkin toi paljain jaloin pellolla juokseminen, eh.
Kuvista yritin muokata hieman vaaleita ihan tarkoituksella, että tulisi tuo aavemainen tunnelma. Sumu kerkesi kyllä valitettavasti jo häipyä liian paljon ennen kuin kerettiin kunnolla pellolle saakka, joten ideat meni hiukan uusiksi. No, ihan hyvin onnistui silti!

7/17/2013

The power of dreaming


Kaksi vuotta vanhoja kuvia, jotka muokkasin juuri :--)

Kipeänä olen edelleen, elokuviin en päässyt, mutta yritetään uudestaan ensi viikolla ja vielä vähän isomman porukan kanssa. Tänään kävin äidin kanssa lahdessa, vaikka oli kuumetta, mutta pari hommaa oli valitettavasti pakko hoitaa. Mutta joo, ei mulla tässä muuta kerrottavaa, oon vaan niin kipeänä ettei valokuvaaminenkaan oikein luonnistu ja makaan vaan sängyssä. Onneksi näitä vanhoja kuvia löytyy!

Tässä kesällä olisi kuitenkin tulossa opastusvideo siitä miten muokkaan kuvat ja jotain pientä novellia, luulisin. Onko jotain muita ideoita? Voisin nimittäin kaikki järkevät ehdotukset toteuttaa, eli jos on jotain, kertokaa ihmeessä!

7/16/2013

let it rain


Terveisiä rippileiriltä! Oli kyllä ihan mahtava viikko ja siistiä olla isosena. Aluksi epäilin, että mitä tästä tulee, mutta meni kyllä todella hyvin! Tuli kokeiltua paljon asioita, mitä en ole aikaisemmin tehnyt: sketseihin kunnolla panostautuminen, sille yhdelle kivelle uiminen, kahvikaakaon maistaminen, pyörtyminen ja kivun sietäminen taiteen vuoksi.
Nyt oon tosiaan ihan paikattu ja kipeenäkin. Makailen vain sängyllä ja koetan tervehtyä huomiseksi, jolloin menen kavereiden kanssa elokuviin. Polvet on mustelmilla, kyynerpää auki ja kaikki paikat kipeenä, syystä tai toisesta. Mutta kaikki - siis aivan kaikki, suorastaan - oli kyllä sen arvoista!

Enää 39 päivää Suomessa, sitten tää tyttö lähtee Saksaan kymmeneksi kuukaudeksi, huhhei!

7/14/2013

I have a forest in my heart


Suomalaiset metsät on kauniita. Käytiin yhtenä päivänä Repoveden kansallispuistossa (mun viides kerta, jee) ja maisemia oli jälleen kerran niin ihana ihastella. Joko muuten olen ilmoittanut, että mun kamera on rikki? Tai no, ollut jo monta monta viikkoa. Sen takia kaikki uusimmat kuvat on otettu äidin kameralla, jonka olen välillä käsiini napannut. Sillä vasta tykkäänkin kuvata, kun sen verran hyvä kamera! 
Tässä tosiaan vähän kuvia suomalaisesta metsästä. Aurinko onneksi paistoi ja oli kaunis ilma kävellä. Välillähän siinä kuuma tuli, mutta myöhemmin tuli vähän viileämpää ja silloin vasta ihanaa olikin kävellä kauniissa ympäristössä.

Ei mulla tässä nyt muuta sanottavaa, tulenkin muutaman päivän päästä siltä leiriltä :--) 

7/11/2013

Kirjoittamisen rakkaus

Se on vaan jännää, miten kirjoittamisesta on tullut niin tärkeä juttu. Ennen runoilin kauheasti, tai no, enemmän kuin nykyään. Kyllä sitä nytkin runoilen, mutta harvemmin ja runot on hyvinkin erilaisia kuin ennen. Enemmänkin mä kirjoitan kaikkea muuta. Näitä ah-tosi-syvällisiä blogitekstejä, tarinoita vaikka mistä ja filosofisia ajatuksia. Nyt kun kirjoittaa enemmän, huomioi kirjojakin lukiessa erilaisia tyylejä ja hassuja kielikuvia, mikä auttaa todellakin kirjoittamisessa. Ja pakko sanoa, oon kehittynyt omasta mielestäni ihan hurjasti. Älkää arvostelko vielä näiden blogitekstien peruteella, sillä nää ei kerro vielä mitään, ehei.
Oonkin ajatellut, että voisin kirjoittaa jonkinmoisen novellin ihan vain teitä varten. En haluaisi että tää blogi olisi täysin valokuville, vaan haluaisin postata myös kirjoituksia ja joitakin piirustuksia! Jälkimmäisiä toki paljon vähemmän, sillä piirrän todella harvoin nykyään, valitettavasti. Ja silloinkin kun piirrän, oon tosi harvoin tyytyväinen tekeleisiini. Mutta nyt oon päättänyt ryhdistäytyä piirtämisen suhteen.

Mutta kiinnostaako teitä oikeasti se novelli? Semmoinen lyhyt? Mutta onko ideoita? :---)

7/09/2013

I see through the hills


Kukkia ja luontoa, jälleen kerran.

Tämä on ajastettu postaus ja tätä lukiessasi, olen rippileirillä isosena.
Mutta öh, pakko sanoa etten kyllä yhtään tiedä mitä kirjoittaa. Jotain tosi syvällistä pitäisi, joo, mutta ei tule nyt mitään mieleen. Asiaa voisin tietenkin kysyä teiltä, eli mitä tykkäätte lukea? Vai pitäisikö tekstit jättää kokonaan pois? Ei, turha minun on teiltä mitään kysyä, sillä ette vastaa koskaan :--D ette myös tälläkään kertaa. Aika lailla yksinpuhelulta vaikuttaa, vai?


7/07/2013

The mystery of time


Vuosia sitten tuntematon henkilö tuli ilmoittamaan, että kukkakuvani ovat tavallisia ja tylsiä, ja toivoi etten luulisi itsestäni liikoja, että ne olisivat kauniita. Sanotaankos, että koin eräänlaisen 'valaistumisen' ja olen siitä lähtien oikeasti panostanut kuviini. Ja vieläpä pääasiassa näihin kukkakuviini. Nykyään muokkaan kuvat ja yritän saada niistä oikeasti kauniita. En tiedä olenko onnistunut, mutta kaipa nämä ihan kivoja on.

Pyydän kuitenkin syvästi anteeksi kaikista näistä kukkakuvista. Viimeiset viikot ovat olleet hyvinkin kiireisiä ja olen tosissani laiskotellut. Ylihuomenna alkaa rippileiri, jolla olen isosena, mutta menen paikalle jo huomenna. Sen jälkeen on suunnitelmissa kaverien tapaamista, joitakin lääkärikäyntejä ja rentoa meininkiä. Tämä tarkoittaa, että parin viikon päästä tulette saamaan huikeita postauksia! Ainakin toivon niin... ideoita nimittäin riittää, mutta kukaan ei tunnu suostuvan kuvattavaksi.

Olen myös miettinyt jonkinmoisen opastusvideon tekemistä, jossa näytän ja selitän miten muokkaan kuvani. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta jos montaa ihmistä kiinnostaa (noin kymmenen olisi hyvä määrä), niin lupaan tehdä sen!
Jos olet kiinnostunut, kommentoi tätä postausta, kiitos :)

7/02/2013

Under the sky


Vanhoja kuvia, jotka juuri muokkasin.


Naurattaa. Olen onnellinen, iloinen. Sain viikko sitten ostettua itselleni kannettavan, mutta ei, se ei ole kovinkaan suuri syy ilooni. Vajaan kahden kuukauden päästä lähden omille teilleni Saksaan, ensi viikolla alkaa leiri, kaikkea kivaa tiedossa ja oon löytänyt netistä niin samanhenkisen ystävän. Kyseisen henkilön olen tuntenut kohta jo vuoden, mutta suorastaan joka päivä totetan, että "aivan mahtava tyyppi!". Yksi ensimmäisistä ja ainoista henkilöistä, joille voin oikeasti sanoa mitä vain. On ihanaa jutella jonkun kanssa niin vapaasti. Olla vapaa. Iltaisin (ja öisin) hihittelen oman huoneen pimeässä nurkassa, kun juttelen hänen kanssaan skypessä. En edes muista koska oon viimeksi nauranut niin paljon jonkun kirjoituksille ja lausahduksille.

Tekee hyvää nauraa, todellakin.

Mutta onkos toivepostauksia? :--)